sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Pipopää Lontoossa osa 5

Madame Tussaudin vahakabinetti oli tietysti ihan must see-kohde.


Vahakabinettia etsiskellessä tuli Baker Streetillä vastaan tietysti itse Sherlock Holmes.

Näytän vahakabinetista muutaman miun suosikin, mut en täältäkään viitsi kaikkia kuvia laittaa, että en nyt koko paikkaa paljasta niille, ketkä siellä haluavat joskus käydä.

Tässä ensin Madame Tussaud itse työnsä parissa:


Ja sitten muutama miun lemppari:



Tunnistatteko kaikki? ;)




Einsteinin kanssa oli helppo ottaa selfie, koska se oli niin lyhyt :D Muidet nukkejen kanssa oli hankalaa ottaa yhteiskuva, kun olivat niin pitkiä. Tää on yks huono puoli yksin matkustamisessa: ei oo ketään, kuka ottais kuvan. Mut toisaalta, miksipä mie nyt menisin kaikkia kuvia rumentamaan omalla pärställäni :D


Amy <3 (ja vähän antava kaula-aukko)


Jos käsitin oikein, niin vahakabinetissa on välillä vaihtuva näyttely. Tällä kertaa siellä oli Marvel superheroes-näyttely, eli siellä oli nukkeja Marvelin supersankareista.



Lisäksi siellä oli Marvel-teemainen 4D näytös.


Ja ei, se ei ollut pelkkä lyhytelokuva, vaan penkeissä oli efektejä. Sain mm. Hulkin "räät" päälleni :D


Loppusuoralla yksi toinen turisti tarjoutui ottamaan miusta kuvia, kun huomasin, että kamppailin selfie-kuvien ottamisessa.


Ja hengailin Han Solon kanssa.

Madame Tussaudilla oli myös semmonen "kauhukammio"-osuus. Mie olin tietysti ihan innoissani siitäkin, kun en yhtään arvannut, että siellä on semmonenkin! (Kai luitte tuon miun edellisen Lontoon-postauksen siitä, miten tykkään kaikista kauhujutuista?) Otin sieltäkin kuvia, mutta ne on aikas raakoja, joten en viitsi laittaa niitä tänne blogiin asti. Tämän yhden kuvan uskallan kuitenkin ehkä laittaa ilman, että heikkohermoiset pyörtyvät:


Dracula otti vastaan kaikki kauhukammioon uskaltavat. Ja siis siellä oli loput nuket ja asetelmat aika verisiä ja raakoja, tää Dracula oli vaan tämmönen mieto alotus.



Madame Tussaud oli kyllä myös huikee paikka!

torstai 1. lokakuuta 2015

Pipopää Lontoossa osa 4

Mie oon ihan hulluna kauhuleffoihin, kummitustarinoihin, creepypastoihin ja kaikkeen pelottavaan. Senpä takia yksi syy, minkä takia halusin Lontooseen mennä oli se, että siellä on tosi mielenkiintosia "kauhupaikkoja". Ghost bus touria mie googlettelin jo Suomessa ennen matkalle lähtöä. Ja tottakai sieltä löyty semmonen!

Näistä itse paikoista ei ikävä kyllä ole kuvia/videoita, koska näissä paikoissa ei saanut kuvata kun pääsi sisälle. Mut kerron nyt kuitenkin näistä, jotta te muut kauhusta kiinnostuneet saatte vinkin!


Tän osotetiedot yms tiedot oli miulla jo ylhäällä ennen kun lähdin matkalle, mutta sain vielä tämmösen lippusen käteeni British Museumin edessä. Ah, tää kaupunki NIIN tietää mitä mie haluun kokee täällä!


Bussi itsessään oli jo aikamoisen upee kokemus!


Sisältä en ottanu kuvia, mutta siellä oli aika tunnelmallinen valaistus ja punaset penkit.



Huomaattekos jotain hassua tän bussin määränpääosotteissa? Aika karmivat, ettenkö sanois.


Bussi kiersi noin 1,5 tuntia Lontoon keskustaa ympäri. Samalla semmonen juontaja kerto tietysti meille tarinoita Lontoon tulipalosta, Jack the ripperistä (Jack viiltäjä), rutosta ja murhanhimoisista hallitsijoista. Ja ei, tää juontaja ei vaan istunu tylsästi bussin etuosassa ja hölpötelly mikrofoniin. Bussikiertueeseen kuulu, että bussin sisällä tapahtuu myös kaikenlaista. En halua paljastaa liikaa, että jännitys säilyy teille, ketkä ehkä joskus käytte tän kierroksen. Mutta siis bussissa mukana olleet henkilökunnan jäsenet vetivät roolia ja "näyttelivät" kaikenlaista.

Kierros oli samalla sekä opettavainen, että todella viihdyttävä. ja ERITTÄIN pelottava! Mie pomppasin monta kertaa melkein kattoon asti ku säikähin niin kovasti :D Mut näyttelijät oli ihan huippuja, kaikki tarinat (jotka muuten olivat tosia) oli todella mielenkiintosia ja kaikenkaikkiaan koko juttu oli miusta pääsymaksun arvonen kokemus.


Sain tämmösen lehtisen vielä mukaani.


Suosittelen kyl tosi kovasti kaikille kauhusta tykkääville! Mie laitoin rahani paljon mielummin tähän, kun esim. London Eyen sisäänpääsymaksuun!

Ja eikun metsästämään seuraavaa kauhukohdetta... Tätäkin olin jo Suomen puolella Googlaillut, joten tiesin, että mitä hakea kartalta, nimittäin:





Älkää antako ulkonäön pettää.

London dungeonissa oli ideana, että kuljit pienen ryhmän mukana huoneesta toiseen. Näissä huoneissa näyttelijät näyttelivät kohtauksia ja kertoivat samalla mm. erilaisista kidutusmenetelmistä ja -laitteista, Jack the ripperistä, Sweeney Toddista ja muista jutuista, mitkä olivat jo tuon bussikierroksen jälkeen tuttuja. Mutta täällä sai kuitenkin ihan eri näkökulman tarinoihin, kun näki asioiden tapahtuvan näytelmien muodossa ja tottakai myös kerrottiin vähän eri juttuja kaikista asioista. Ryhmä otettiin aina jollain tavalla näytelmiin mukaan.


Sieltäkin tarttu tämmönen selviytyjän lokikirja mukaan.



Ja lisäks vielä tömmönen lehtinen, missä kerrotaan niistä samoista tarinoista, mistä sisällä kerrottiin.



Tosi mielenkiintosta luettavaa!


London Dungeonin Sweeney Todd-huone oli ehkä miun lemppari. Se oli aika...taidokkaasti toteutettu ;)

London dungeonia suosittelen kans kaikille kauhun ystäville. Tää oli iha tosi huikee kokemus, näyttelijät oli ihan huippuja ja täällä sai kans pelätä henkensä edestä!

No sit mie löysin vielä yhden kauhujutun... Tämän nimi oli jossain vilahtanut, mutta en ollu osannu kiinnittää siihen huomiota, ennenkun kadulla veriseen naamaan ja riekaleisiin vaatteisiin maskeerattu ja puvustettu nainen ojensi tämmösen miulle:


Ai että "Voittaja 2009-2013 paras kauhukohde"?? No hemmetti, täähä huutaa miuta! Olin menossa metroon, mut käännyin kannoillani ympäri ja menin kysymään siltä naiselta, että missä tää on ja millon on seuraava show? Nainen opasti miut n. 50 metrin päähän sillan alle.


Älkääkä tässäkään antako tän sisäänkäynnin ulkonäön hämätä...


Harmittaa, kun täälläkään ei tietysti saanut kuvata sisällä, joten miulla ei oo nyt muuta näyttää kun kuvia tästä lehtisestä, jonka sain. Saatte ehkä tästä vähän kuitenkin kiinni, että mitä tuolla sisällä joutu käymään läpi.



The London Bridge Experiencessä oli vähän samantyyppinen idea, kuin London Dungeonissa. Eli kierretiin huoneesta huoneeseen pienen ryhmän mukana. Tää oli silti ihan erilainen juttu...


Miun ois pitäny kääntyy pois jo alussa, kun sanottiin, että "jos sinulla on ahtaan paikan kammo, niin suosittelemme, että käyt vain kierroksen ensimmäisen osuuden, etkä menen toiselle osuudelle". 

Ensimmäinen osuus oli siis semmonen vähän opettavaisempi historiapläjäys London Bridgen historiasta, siitä miten se on rakennettu monta kertaa uudelleen, ketkä sitä rakensivat ym. Tähänkin oli ynnätty mm. Lontoon suuri tulipalo. Ja älkää nyt käsittäkö väärin, vaikka tää oli semmonen "opettavainen osuus" niin kyllä sekin oli ainakin vähän karmiva.



 Mutta joo, sitten tää toinen osuus... Tässä ei ollu enää mitään opettavaista. Pelkkää hengissä selviimistä. Toisella osuudella piti kulkea jonossa, kädet edessäolevan olkapäillä. Kuljettiin täysin ilman opastusta vaan eteenpäin semmosessa sokkelomaisessa huoneistossa. Eteen tuli zombeja, hulluja pellejä, verisiä ihmisiä, katkottuja raajoja, "kuolleita vauvoja" (eli nukkeja, jotka roikku verisinä katosta) ja ties mitä. Tää oli iha huisin siistä!...Vielä tähän mennessä...

Näätte varmaan tuossa yllä olevassa kuvassa tuon "Survive the big squeeze"- kohdan? Joo. Siinä kohtaa mie meinasin alkaa huutamaan ja kääntyä takasin. Mie kestän kaikkee muuta, mitä tahansa verijuttua ja säikäytyksiä, mut EN ahtaita paikkoja. Arvatkaas millanen tuo oli? Jos joku ei halua tietää (ettei halua spoilaantua, jos ite meinaa joskus käydä), niin älä lue seuraavaa kursivoitua kappaletta:

Tuo Big Squeeze tarkotti siis semmosta, missä seinät oli vähän niinkun pumpattu täyteen ilmaa. Siinä oli noin 15 cm rako, mistä piti ahtautua näiden "pumpattujen seinien" sisälle ja survoutua siitä läpi. Mie meinasin saaha paniikkikohtauksen. Se oli kamalampaa, miltä ehkä kuulostaa, mut ne seinät oli tosi korkeet ja tosi tiukat. Eipä siinä, selvisin kuitenkin läpi ja huokasin helpostuksesta... Kunnes se samanlainen juttu tuli VIELÄ TOISEN KERRAN PERHANA. Ja arvatkaas mitä se meidän jono teki tällä toisella kerralla? PYSÄHTY JUST SILLON KUN MIE OLIN PURISTUKSISSA SIELLÄ HEMMETIN SEINIEN VÄLISSÄ ENKÄ MEINANNU SAAHA HENKEE JA MEINASIN KUOLLA JA JA JA... Noh en nyt meinannu ihan kuolla, mut huusin sit sieltä että "Hei ette nyt oikeesti kyl TÄHÄ kohtaa jää jumiin!". Onneks jono lähti liikkeelle suht nopeesti ja mie pystyin peruuttamaan miun hautajaiset.




Semmoset kauhukohteet kävin. Toivottavasti joku muukin kauhun ystävä sai tästä vinkkiä omalle Lontoon reissulleen! Mie suosittelen käymään näissä kaikissa, en osaa valita lempparia, koska nää kaikki oli niin erilaisia. Ghost BusTourissa oli sekä opettavaista historiaa, että näyttelemistä ja kokemusta, samaten London Dungeonissa, mutta kuitenkin ihan eri tavalla kuin bussissa. Ja tuo London Bridge Experience oli ihan omaa luokkaansa, kuten varmaan luitte...


Ois kiva kuulla, jos joku teistä on joskus käyny jossakin näistä, että mitä työ tykkäsitte! 


maanantai 28. syyskuuta 2015

Kesästä syksyyn

Kesä on virallisesti jo ohi (on ollut jo tovin, mut en vaa haluu uskoo sitä), joten nyt pitää julkasta viimenen kesäkuva, joka on jäänyt roikkumaan koneelle. Mie oon just tämmönen; räpsin kauheesti kuvia enkä ehdi julkasta niitä blogissa/instagramissa ajoissa! Älkää siis ihmetelkö, jos keskellä talvee mie julkasen viel jotain kesäsiä kuvia!


Meidän piti kaverin kanssa virkata toiselle kaverille tuparilhajaksi koreja. Päätettiin, että viedään hommat ulos, levitetään viltti ja pidetään picnic samalla! Mie virkkasin Lilli-ontelokuteesta Molla Millsin ohjeella yhden ison ja yhden pienen korin ja ystäväni virkkasi miniontelokuteella (tuo sininen) pari pientä koria. Näin saatiin kiva setti tuparilahjaksi!