Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis?

... Sini saa, Sini saa pussiin kurkistaa!

Ku on töis päiväkodil, niih on hyvä olla jonkunnäköne lorupussi. Lapset tykkää kauheest laulaa tuttuja lauluja ja lorutella loruja. Ja tietyst kivointa on päästä nostaa se kortti sielt pussukasta.

Mie oon tehny tän lorupussin edellises koulussani. Nyt se vaa tarttes täytettä sisäänsä.

Lorukortteja käsitellää kuitenki aika paljo ja lapset ain pöyrittelee ja rullailee niit sit käsissään. Aatteli et ois parasta laminoida ne jo heti alkuunsa, niih ei tarvii olla sit tekemäs uusia ain parin kuukauden välein.

 Joten kipasin sit Biltemaa ja kävin ostamas laminointikoneen ja siihe kalvoja.

Homma lähtiki rullaamaa hyvi! Voi vitsit et oon onnelline nyt tuost laminointikoneesta. Laminoin samalla ties mitä kaikkee muuta välineistöö, mitä päikkäris käytän.

Ja koht oliki kasa laminoituja ja kestäviä lorukortteja!

Ärsyttää vaa et on ite tottunu lausuu jotkut lorut ja laulut vähä eri sanoilla... Mut voinha mie ne sanoo niiku mie oon oppinu, eikä niiku kortis lukee. Kopsailin noita netistä semmosel vauhil etten oikee ehtiny lukee kaikkii loppuu asti. Katoin vaa et "Aaa, tää on tää, tän otan yhtee korttii".

Esim tuo ylläoleva menis miun mielest näin:

Tossu ja sukka ne pilkistää,

onkohan kaikilla varpailla pää?

Yks, kaks ja pium paum poum,

kenen nämä varpaat on?

(Lapsen nimi) nämä varpaat on!

Eli siis ei nyt kauheeta eroo, mut tuo ku on iskostunu päähä, niih ei sitä osaa muul tavala enää lausuu :D

Nyt on pussi täynnä kortteja!

Tilkkutäkki

Oon ihan pikkusesta asti käyny seurakunnan leireillä ja sitten kun ikää oli tarpeeksi, olin isosena ja ohjaajanakin jossain vaiheessa. Leireillä yksi suosituimmista lauluista oli tilkkutäkki:

On sängyn päälle levitetty
Tilkkutäkki suuri
Nuo monenlaiset kauniit värit
Yhteen sopii juuri

Hei, halleluja! Una sancta
Yksi pyhä yhteinen, yhteinen

Siis pilkullisen trikootilkun
Froteen punaharmaan
Ja haalistuneen farkkukankaan
Siinä näet varmaan

Hei, halleluja! Una sancta
Yksi pyhä yhteinen, yhteinen

Jos tilkkutäkki jostain repee
Suuri neula viuhaa
Taas kuroen tuon reiän umpeen
Joustavaa ja tiuhaa

Hei, halleluja! Una sancta
Yksi pyhä yhteinen, yhteinen

Me erilaiset pienet tilkut
Liki toisiamme
Nyt ollaan suuri lämmin peitto
Yhtä herrassamme

Hei, halleluja! Una sancta
Yksi pyhä yhteinen, yhteinen

 Lähde

Ja miulla onkin ihan oma tilkkutäkki!

Tein tän joskus koulussa, kun siellä oli ylimääräsiä kankaanpaloja, joista ei oikein saanu enää mitään järkevää isoa työtä tehtyä. Pikkupaloista tulikin sitten yksi iso työ.

Tuo biisi alkaa aina soimaan päässä kun tähän kääriytyy :)

Herne nenässä...eikun pussissa!

Tein hernepusseja tädilleni, joka on perhepäivähoitaja. Häneltä tuli siis toive, että jos ehtisin jossain vaiheessa väsätä pari hernepussia hoitolapsille. Noohh, innostuin vähän ja niitä tulikin enemmän kun pari:

Oon ihan älyttömän surkee piirtämään, joten tein pussien toiselle puolelle numerot 0-9 ja toiselle puolelle piirsin jotain yksinkertaisia kuvioita luvun verran.

Ja yhteen pussiin tein vielä aakkoslaulun:


Kangas löytyi Käsityövakasta ja kangastussit omasta takaa. Kyllä oli täti onnesta soikeana, kun vein nämä.

Pakko oli kokeilla tehdä Gif-animaatiota taas! :D

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Itsenäisyyspäivässä on kyllä ihana tunnelma. Vähän niinkun jouluaattona. Itsenäisyyspäivänäkin tuntuu, että kaikki ihmiset ovat jotenkin tosi rauhallisella mielellä, kaupat on tietysti kiinni ja muutenkin koko maa tuntuu olevan semmosen hartaan fiiliksen alla. Kyllä tykkään!

Tässä vielä hehkutusta joulukalenterista, jonka edellisessä postauksessa esittelin.

Nyt se siis pääsi onnellisesti seinälle toissapäivänä, kun sain vinonauhasta ommeltua siihen ripustimet. Täytin sen nyt tylsästi vaan suklaalla, kun en nyt tähän hätään ehtinyt mitään jännempää keksiä.

Ja mitäs itsenäisyyspäivän luukusta tietysti löytyy?

Isänmaallista suklaata tietysti. Muissa luukuissa onkin sitten Dumleja tai pieniä patukoita.

Mietin kalenterille sellaisen paikan, että nuo taulukoukut voi hyötykäyttää myös silloin, kun kalenteri ei ole seinällä. Paikaksi valikoitui meidän keittiön tyhjä seinä. Muilla seinilä ei oikein ollut tilaa/tarpeeksi fiksua kohtaa johon kalenterin olisi voinut laittaa.

Vähän vino kuva...Tai sitten kuvaaja oli vinossa :D Mutta nyt on kiva kun voin tuohon seinälle laittaa pari pientä taulua vierekkäin.

ÄÄK! Joko se on joulukuu?

Nonnii täältä tullaan nyt vähän myöhässä, mutta sain vasta lauantaina tähän tarvittavat viimeset palaset, niih on vähä tiukille menny että sain tehtyä. Tässä olisi nyt kuitenkin ikuinen joulukalenteri, josta olen ihan pirun ylpeä ottaen huomioon, että ompelutaitoni eivät ole kovin kummoiset.

Tästä siis lähdettiin:

Käsityövakasta ostettu enkelikalenteri, jossa on siis tuossa alapuolella luukut mitkä pitää ommella niille varattuihin paikkoihin. Eurokankaasta taasen löysin ihan täydellisen ja juuri tuohon sopivan taustakankaan. Tän taustakankaan lisäksi silitin sisälle vielä tukikankaan.

Ja monen tunnin tukikankaan silittämisen jälkee ja noiden pirun luukkusen näpräyksen jälkeen tulos on tämä:

Ei vitsit että oon ihan onnesta soikeena! Nyt on jotakin mitä voi ylpeydellä jättää omille lapsilleen muistoksi. Tuo kyllä vielä tarvitsee vinonauhaa noihin reunoihin viimeistelemään ne, mutta isoin työ on nyt tehty.

Ja tässä demonstraatio, miten nuo enkelin helmassa olevat taskut piti vääntää:

Mutta tätä oli loppujenlopuksi tosi mukava tehdä! Tekisin kyllä toisenkin, mutta ehkäpä se saa odottaa ensi jouluun... Nyt pitäis keksiä täytettä noihin taskuihin. Johan sitä saa jo kolmannen luukun avata huomenna! Noh onneks seuraavina vuosina on sitten kalenteri jo valmiina.

Wanhus nukke

Tämän nuken olen tehnyt joskus ala-asteella, ehkä 5-6-luokalla.

Tästä olin todella ylpeä, vaikkakin tuossa naamassa olis ollut vähän parannettavaa :D Kuten huomaatte, en ole mikään hyvä piirtämään. Mutta silloin ei todellakaan kiinnostanut alkaa kirjomaan tuolle silmiä ja suuta. Ihan sama vaikka silmät ovat vähän eriparia, mutta kyllä tuo leveä hymy sen korvaa :)

Niskaan kirjoitin nukelle antamani nimen. Ihmettelen kyllä nyt tuota nimivalintaa, koska en hirveästi tykkää tuosta nimestä :D Noh ehkäpä nukke tuolloin näytti Annalta.

Näissä kuvissa nukella on päällä minun vanha tonttumekko. Kyllä sitä on joskus ollut pieni :)

Niin ja koska sisälläni on pienestä asti asunut pieni rokkari, niin pitihän hiuksiin saada vähän jotain jännää. Kaikki muut kun väsäsivät blondeja ja brunetteja hiuksia nukeilleen, minä päätin räväyttää blondin sekaan vähän sinisiä raitoja ;D Hiukset tarviisivat kyllä vähän latvojen tasausta nähtävästi...

Mitäs tykkäätte? :)

Wanhoja käsitöitä

Jatketaas näitä vielä parin postauksen verran...

Nämä saviotukset on tehty joskus ala-asteella. Toinen yrittää olla hiiri tai päästäinen ja toinen jonkilainen lisko. Liskolta on jo vähän häntä mennyt poikki ja pari varvastakin lähtenyt, mutta ei se mitään! Tein nämä "pulpettikavereiksi", tai ainakin muistan näitä tuolla nimellä kutsuneeni. Nämä siis kököttivät pulpetin uumenissa vähän niinkuin maskotteina.

Tämä on tabletti on tehty joskus ensimmäisten luokkien aikana kokkikoulussa ollessani. Tuossa on siis muovin ja kankaan väliin laitettu kaikenlaisia langanpätkiä ja kankaanpaloja ja sitten siitä päältä surruteltu ompelukoneella.Olin hirmu iloinen kun löysin tämän :) Kattokaa nyt sitä! Onhan se aika symppis :D Hymynaamat ja kaikki. Tuon päältä oli kiva syödä omia kokkauksia!

Tässä vähän tarkempaa kuvaa.

Wanhoja käsitöitä

Tässäpä tulee jatkoa edellisille käsitöille. Näitä tulee vielä varmaan parin postauksen verran, joten eivät ihan heti lopu kesken. Oli niin ihanaa penkoa lapsuudenkodissa kaappeja ja etsiä näitä!

Tämä nyt menee oikeastaan askartelun puolelle, mutta menkööt. Ollessani seurakunnalla työharjoittelussa innostuin tekemään oman pienen pahvialttarin, kun näin että lapset olivat siellä tehneet tällä "pop up" -tyylillä (tai mikä lie onkaan oikea nimi tälle) ihania pikkuisia alttareita :) Tässäpä siis lopputulos:

Alttarilta löytyy ihan kaikki mitä siellä pitää ollakkin: Raamattu, kynttilöitä, "eläviä" kukkia, risti, alttaritaulu ja alttariliina.

Ja alttarin viereltä löytyy virsikirjahylly. Noissa olikin sitten väsäämistä :D

 

Sitten mennäänkin ala-asteen aikaan...

Tehtävänä oli tehdä reppu. Ja repultahan se jopa näyttääkin! Repun läppään piti tehdä ristipistotyönä joku kuva.

Inspiraatio ei oikein iskenyt, joten tein nimeni ensimmäisen kirjaimen. En tajua miten olen jaksanut tuon väkertää noinkin siististi!

Olen niin ylpeä näistä vanhoista käsitöistä, koska peruskoulussa en ollut vielä hirveän kiinnostunut käsitöistä. Tykkäsin kyllä ompelukoneella mummon kanssa välillä jotain surautella ja askarrella tykkäsin kovasti, mutta siihen se jäikin. Kaikki lankojen kanssa suhrailu ei vielä silloin innostanut :)

Vanhoja käsitöitä

Olen monessa blogissa nähnyt, että ihmiset näyttävät kuvia ja kertovat vanhoista käsitöistään. Siis semmosista mitkä tehtiin joskus ala-asteen aikana tai vähän myöhemmin. Noh nyt kun kävin kesälomalla lapsuudenkodissani, niin muistin vihdoin kuvata omani. Aika paljon niitä löysinkin! En edes tajunnut, että olen näinkin paljon ala-asteen aikana saanut aikaiseksi.

Farkkukankaasta tehty simppeli laukku. Sydän on kohoväreillä piirretty.

Pirtanauhan tekoa piti myös sillon harjotella. Tuossa alemmassa kuvassa näkyy, että tajusin vähän kiristää työtä, niin tuli ihan erinäköistä jälkeä, mut sitten se taas löystyi :D Kai sen kuuluisi oikeesti näyttää tuolta kun tuossa alemmassa kuvassa. Tämä on sen verran pitkä, että sillon nuorempana käytin tätä välillä vyönä :)

Tästä olen itseasiassa aika ylpeä! Ja tästä sain muistaakseni opettajaltakin kehuja kekseliäisyydestäni :) Eli piti siis tehdä patalappu. Noh minä kun olen huono piirtämään, niin mietin, että mistä saisin kivan kuvan mallin, jonka voisi vaikka piirtää kankaan läpi. Penaalin pohjalta löytyi rullaleimasin, jolla rullailin kuvaa paperille. Kävin pyytämässä opettajanhuoneesta, että kuvaa suurennettaisi kopiokoneen avulla, ja niin sain suurennetun kuvan tuosta hauskasta leimasimen jäljestä. Ei tarvinnut kun vaan kankaan läpi jäljentää kuva. Tämä likka on ollut kekseliäs jo pienestä pitäen :)

Samalla idealla tein pienen tyynyn. Tämäkin kuva on leimasimen jäljestä suurennettu.

Tämä pieni nukke ei itseassa ole koulussa tehty, vaan joskus mummon kanssa askarreltiin tämä, kun halusin pienen räsynuken. Nukke on tehty valkoisesta sukasta ja toisesta raidallisesta sukasta sille on tehty simppeli mekko. Mummo kirjoi nuo silmät ja suun, kun itse en todellakaan sillon osannut. Tämä on hyvin rakas muisto ja sempä takia purkitin sen, jotta se säilyisi hyvänä, eikä menisi rikki :)

Vanhoja käsitöitä on tulossa lisää! En vaan halunnut ihan kaikkea yhteen postaukseen tunkea. Pysykäähän taajuuksilla! :)