perjantai 22. heinäkuuta 2016

Pipopää Israelissa osa 10

Kotimatka meni tosi hyvin. Oltiin tädin kanssa molemmat väsyneitä, mutta junassa ehti hyvin nukkua. Aikaero ei ollut syynä väsymykseen, sillä Israelissa on sama aika kuin Suomessa, mutta kyllähän reissaaminen aina väsyttää.

Nyt kun reissu on ohi, niin ajattelin näyttää teille muutaman tuliaisen!


Mie kerään miun Kånkenin reppuun avaimenperiä jokaisesta maasta, jossa oon käyny. Tää Daavidin tähti oli just passeli edustamaan Israelia. Tässä on siis tuo Israelin tunnusmerkki, eli Daavidin tähti, tähdessä on Israelin lipun värit ja keskellä on hepreaksi sana "elää", joka on myös yksi Israelin tunnusmerkeistä.


Avaimenperiä lähti muutama muukin matkaan, nää kun oli niin nättejä ja helppoja kuljettaa Suomeen. Tässä on toisella puolella matkailijan rukous.


Ja tässä nuo värikkäät kivet edustavat Israelin kahtatoista heimoa. Toisella puolella on hepreaksi tuo sama matkailijan rukous, kuin aikaisemmassa.


Riipuksia. Näissäkin on Israelille tuttuja tunnuksia. Hanukka-kynttelikkö, Daavidin tähti ja kala.



Israelissa mie rakastuin huiveihin! En ennen osannu oiekin pitää muita huiveja kuin tuubihuiveja, mutta nää ihanan tuntuset cashmere-huivit oli pakko saaha kotiin! Ja nää oli niin herkullisen värisiäkin.



Opin siis siellä käyttämään tämmösiä "normaaleja" huiveja.


Puutarhahaudalta ostin pari tämmöstä silkkihuivia, missä oli hirmu nättejä kuvioita. Käytän näitä sitten seitenkymppisenä :D




Taisin jossain postauksessa mainita näistä mezuzoista. Mezuzoja löytyi jokaisen sisäänkäynnin karmista. Ihan siis myös kaupoissa ja hotelleissa jopa. Mezuzan sisällä on tietty pätkä Vanhasta Testamentista ja sen uskotaan tuovan sille huoneelle/rakennukselle onnea, toivoa, terveyttä ja kaikkea muuta hyvää. Mie ostin pari Mezuzaa myös.


En vaan pysty vielä laittamaan näitä kiinni, kun tää isompi ainakin vaatis ruuvausta (jota ei vuokrakämpässä saa tehdä), mutta nää oottaa sitten sitä omaa kämppää!


Mutta autoon pystyin laittamaan oman mezuzan!


Sitten vielä pari tämmöstä seinäkoristetta. "Shalom" on hepreaa ja tarkoittaa "rauhaa". Se on siis tervehdys sielläpäin.



Tämän pienen kupin sain mukaan puutarhahaudalta, jossa saatiin ehtoollinen. Tästä join siis miun ehtoollisviinin.


Ja koska rakastan laukkuja, niin tää lähti mukaan.



Ja teetä! Ai että nää on ollu hyviä, mitä oon tähä mennessä maistellu. Tässä on siis tämmönen valikoima erimakuisia teelaatuja.



Lentokentällä miulla oli vielä joitaki shekeleitä jäljellä, joten ostin tämmösen Jerusalemin valokuvakirjan.



Tässä on todella hienoja kuvia Jerusalemista. Ja nyt kun nää melkein kaikki paikatkin on tuttuja, niin tää on tosi kiva matkamuisto.



Tähän päättyy tän pipopään Israelin matka. Mitä tykkäsitte miun matkapäiväkirjasta? Olitte mukana alusta loppuun? Toivottavasti tykkäsitte!

torstai 21. heinäkuuta 2016

Pipopää Israelissa osa 9

Pari viimeistä päivää jäljellä. Toiseksi viimeinen päivä meni melkein kokonaan (noin 6-7 tuntia) Yad Vashem-holokaustimuseossa.


Holokaustimuseon sisällä ei saanut ottaa kuvia, joten ei ole kauheasti näytettävää sieltä. Näissä kuvissa on kuitenkin näkymä parvekkeelta, johon tulimme, kun poistuimme museosta.



Ja tämän valomeren uskalsin ikuistaa, kun se oli erillään virallisesta museorakennuksesta. Tämä pienehkö huone oli täynnä peilejä ja kynttilöitä. Voitte vaan kuvitella, miltä se näytti. Samalla nauhalta kuului lasten nimiä ja ikiä, ketkä olivat kuolleet ja minkä ikäisinä he olivat kuolleet näissä vainoissa. Ei varmaan tarvii sanoa, että itkuhan tuossa huoneessa meinas päästä...

Ylipäätään koko holokaustimuseo oli todella koskettava paikka. Vaikkakin puolessavälin alkoi jo vähän jopa ahdistamaan, kun olimme Suvi-tädin kanssa katsoneet niin monta ihmisten haastattelua ja lukeneet niin monta kauheaa tarinaa, että ei ihmekkään... Meillä meni holokaustimuseossa juurikin tuon takia niin pitkän aikaa, kun pysähdyimme kuuntelemaan, lukemaan ja tutkimaan melkein jokaisen asian, esineen, videopätkän ja kirjoitetun tarinan. Ja tuo museo on muutenkin aivan järkyttävän iso paikka. Vaikka sen olis mennyt "reippaasti" läpi, niin uskon, että pari-kolme tuntia olisi silti helposti mennyt. Mutta me halusimme paneutua kunnolla.



Museon pihalla oli myös puutarha, jossa oli istutettu puita kaikkien vainoissa auttavien ihmisten muistolle. Schindlerillä oli siellä tietysti myös oma puunsa.



Viimeisenä päivänä lähdettiin vähän rennompaan paikkaan, nimittäin kuolleelle merelle; maailman matalimpaan paikkaan!


Pakkohan se oli päästä kokeilemaan, että miltä tuo kuolleessa meressä lilluminen tuntui. Ja oli kyllä hassun tuntuista! Siinä sitä vaan makoili vedessä ja ihan ilman mitään ponnisteluja, pysyi veden pinnalla. Hassu fiilis!

Seuraava Israelin matkan postaus on viimeinen ja näytän siinä, että mitä ostoksia matkalta tarttui mukaan. Teitä kiinnostaa kuitenkin ;)

Sitten päästään taas mihin aiheisiin!


keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Pipopää Israelissa osa 8

Schindlerin haudan jälkeen lähdettiin Jerusalemin vanhaan kaupunkiin.



Ai että mie rakastuin näihin basaarikujiin! Oisin voinu viettää näissä pikku putiikeissa monta päivää!



Löydettiin viimein itkumuurille. Nuo basaarikujat kun olivat melko sokkeloisia.



Itkumuuri oli kyllä kans aika henkeesalpaava paikka... Laitoin ite myös oman rukouslapun tuonne muurin rakojen väliin.



Ja basaarikujia pitkin takaisin pois vanhasta kaupungista.






Ainiin, kun tultiin vanhaan kaupunkiin, niin eräs mies jakoi tämmösiä punasia langanpätkiä. Hää sano, että se pitää sitoo käteen tuomaan hyvää onnea.