Pipopää Lontoossa osa 1

Noniiiin, anteeksi kun jouduitte odottelemaan tätä postausta niin kauan! Facebookin puolella kävin jo pahottelemassa, mutta kun Lontoosta palun jälkeen työt tietysti rysähti päälle, niin viime viikko meni yksinkertasesti töissä. Mut nyt oon saanu Lontoon reissun kuvat selviteltyä ja pääsen vihdoin kertomaan ja näyttämään, että missä tää pipopää on oikei käyny seikkailemassa.

Ja sanon jo nyt tähän alkuun, että miulla ei ollu järkkäriä siellä mukana. Eli kuvat on napsittu miun (paskalla) digikameralla tai kännykällä. Kännykällä sain itseasiassa parempia kuvia kun miun digikameralla, joten loppuajasta napsinki vaan sillä kuvia. Eli siis kuvanlaatu ei oo ehkä paras mahollinen, mut yrittäkää kestää!

Niin ja kyllä-mie lähin tälle reissulle iha yksinäni. En oo ikinä enne matkustanu yksin mihikää, enkä siis myöskää menny Lontoossa kenenkää tutun luo. Halusin olla Nuuskamuikkune ja lähtee iha yksinäni jonnekkii.

Lento oli puoltoista tuntia myöhässä, mut se ei onneks haitannu. Tutustuin nimittäin siinä ootellessani yhteen miun ikäseen tyttöön, joka sattumoisin asuu Lontoossa. Hää oliki mille vähä "matkaoppaana" aina välillä. Ja oli ihanaa et pääs jo heti kyselemään kaikki kysymykset, mitkä meinasin ekana, et kysyn miun hotellin henkilökunnalta. Hää opetti miulle et mite mm. matkustan metrolla.

Miun hotelli oli Holbornissa, joka oli (ainaki miun mielestä) tosi hyvällä paikalla. Kaikki missä halusin käydä oli joko lyhyen kävelymatkan tai lyhyen metromatkan päässä. Esimerkiks British mudeum oli iha parin korttelin päässä miun hotellilta. Se oliki miun eka paikka johon menin.

Tää oli iha MIELETTÖMÄN iso paikka! Miulle suositeltii, et kannattaa alottaa "muumiohuoneista", että ne on kuulemma mielenkiintosimpia. Matkaoppaassa luki et meni päiviä, ellei jopa viikko, jos haluais kiertää museon kaikki näyttelyt.

British museumissa vuokrasin tämmösen "elektronisen oppaan", elikkäs tässä oli kosketusnäyttö ja kuulokkeet. Kosketusnäytöltä klikkailit aina että missä huoneessa sillä hetkellä oot ja kuulokkeista kuulit sitte joidenkin tärkeimpien esineiden taustoja ja historiaa. Tää oli tosi kätevä peli, koska tiesin jo heti sisää astuttuani et enhä mie nyt jaksa koko mestaa kiertää. Kiersin sit vähä siellä täällä ja kuuntelin mielenkiintosimpien esineiden historiaa.

Hypätääs sit metroon!

Joskus tuli telkkarissa Ripley's believe it or not-sarja. Muistatteko? (Saattaa se kyl tulla vieläki.) Siin oli kaikkee eriskummallisia ihmisiä, eläimiä ja juttuja ympäri maailmaa. oh, Lontoossa oli Ripley's believe it or not-näyttely, joho mie halusin.

Ja kyllä, siel oli vaik mitä mielenkiintosta ja jännää!

Muunmuassa tää auto, jota käsityöihminen jäi tuijottamaan suu auki, nimittäin....

Se on NEULOTTU AUTO!

 

Ei kyl oma pinna riittäis moiseen.

 Kaks Irvi-kissaa :D Siel oli Liisa Ihmemaassa-näyttely myös, kun olikohan että se tarina täyttää pyöreitä vuosia. Olin iha innoissani tästä!

Liskomies

Vampyyrinainen

Jes! Täälläki on tämmöne "pimeempi osasto", jossa on kaikkee kidutusvälineitä ja muuta pelottavaa. En vaa viiti tästä laittaa enempää kuvia, ettei mee liia pelottavaks teille lukijoille ;) Mie ku ite oon kauhuleffafriikki ja miuta kiinnostaa kaikki tämmöne, nii kiertelin tällä osastolla varmaa pisimpään.

En muista, et oliko tuo katossa roikkuva nainen ja tää ukkeli maailman lihavimpia ihmisiä... Muistaakseni joo.

Mut tää oli ainaki maailman pisin mies!

Sit viel pakolline puhelinkoppikuva-tottakai.

Tämmösiä tursiteille suunnattuja putiikkeja oli melkei joka korttelin kulmassa. Tuliha näist ostettuukki tuliaisia.

Nonii siin ois eka postaus paketissa! Näit Lontoo-postauksia tulee nyt aika monta, mutta kun on niin paljon kerrottavaa ja näytettävää. Toivottavasti teitä kiinnostaa kuulla! :)