Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis?

... Sini saa, Sini saa pussiin kurkistaa!

Ku on töis päiväkodil, niih on hyvä olla jonkunnäköne lorupussi. Lapset tykkää kauheest laulaa tuttuja lauluja ja lorutella loruja. Ja tietyst kivointa on päästä nostaa se kortti sielt pussukasta.

Mie oon tehny tän lorupussin edellises koulussani. Nyt se vaa tarttes täytettä sisäänsä.

Lorukortteja käsitellää kuitenki aika paljo ja lapset ain pöyrittelee ja rullailee niit sit käsissään. Aatteli et ois parasta laminoida ne jo heti alkuunsa, niih ei tarvii olla sit tekemäs uusia ain parin kuukauden välein.

 Joten kipasin sit Biltemaa ja kävin ostamas laminointikoneen ja siihe kalvoja.

Homma lähtiki rullaamaa hyvi! Voi vitsit et oon onnelline nyt tuost laminointikoneesta. Laminoin samalla ties mitä kaikkee muuta välineistöö, mitä päikkäris käytän.

Ja koht oliki kasa laminoituja ja kestäviä lorukortteja!

Ärsyttää vaa et on ite tottunu lausuu jotkut lorut ja laulut vähä eri sanoilla... Mut voinha mie ne sanoo niiku mie oon oppinu, eikä niiku kortis lukee. Kopsailin noita netistä semmosel vauhil etten oikee ehtiny lukee kaikkii loppuu asti. Katoin vaa et "Aaa, tää on tää, tän otan yhtee korttii".

Esim tuo ylläoleva menis miun mielest näin:

Tossu ja sukka ne pilkistää,

onkohan kaikilla varpailla pää?

Yks, kaks ja pium paum poum,

kenen nämä varpaat on?

(Lapsen nimi) nämä varpaat on!

Eli siis ei nyt kauheeta eroo, mut tuo ku on iskostunu päähä, niih ei sitä osaa muul tavala enää lausuu :D

Nyt on pussi täynnä kortteja!

Työkaverin iloks

Työkaveri toivoi, että josko voisin tehä hälle kännykkäpussin. No tottahan toki! Sain vielä ihan vapaat kädet toteutukseen. Hää anto miulle kännykkänsä mitat ja miepä lähin virkkaamaan.

Tämmönenhä siit sit tuli.

Koukku: 3,5

Lanka: Jotain random akryylilankoja

Ohje: Oman pipon ytimestä

Laitoin koristeeks vielä tommosen "Handmade" laatan.

Ja hihna on Lilli-ontelokuteesta jämäpätkä. Hihna on sen verran pitkä, että tuon saa sellai olan yli.

Työkaveri lähti hymyissä suin yövuoron jälkeen kotiin nukkumaan, kun aamulla tämän hälle annoin.

Kavereille ylläreitä!

Laitoin postiin pari pakettia kavereille. Hyö olivat toivoneet näitä jo jonkun aikaa, mut nyt sain itteeni niskasta kiinni ja rykäsin tehä nää kaikki yheltä istumalta!

Ensimmäinen paketti on hyvälle ystävälleni tehdyt Mario sieni-kaulakorut:

 Ärsyttää kun nuo fimoilut meinaa aina jäädä vähän "likasen" näköseks... Noh harjottelua vaan.

Ja samassa paketissa hänen poikakaverilleen lähti Pokemon-kännykkäpussi:

Tää ohje on ihan miun oman pipon ytimestä sutastu. Itseasiassa oon aikasemminkin tehny tämmösen pussukan miun digikameralle. Tästä tuli vaan vähän siistimpi versio, kun tuo miun eka versio oli vähän kokeilua mm. että miten tuo pohja on järkevintä tehdä.

Seuraavaan pakettiin lähti toiselle ystävlle pipo, joka on löytyy kohta kaikkien miun kavereitten kaapista. Tää on niin hyvä malli, että moni kavereista tykkää, joten tilauksia satelee!

Ja täähän on jo tuttu pipo niille, ketkä miun blogia on hetken aikaa lukeneet. Eli siis miun lempparipipon mallihan tää on. Montakoha tämmöstä pipoo oon jo tehny? Mut mitäpä sitä hyvää vaihtamaan!

Isoa ja pientä säilytystä

Tässäpä tämä hylly, josta edellisessä postauksessa pyydettiin kuva:

Siellä on nyt kaikenmaailman kirjat ja kansiot järjestyksessä kera random tavaroiden.

Tein muten pikaprojektina töihin kännykkäpussukan työpaikan kännykkää varten. Nyt saa kätevästi kannettua telefoonia mukana. Ja tämä pussukkahan jäi siis työpaikan käyttöön ihan :)

On vähän jotenkin suttuden näkönen, mutta ompahan itsetehdyn näköinen :D Ja tuo suttu yrittää olla kirjain M. Hihna on pätkä matonkudetta, kun en jaksanut sitä enää virkata.

Kamerapussukka

Ensinnäkin kiitos kaikille ketkä ovat lähteneet Silmukan ytimestä- haasteeseen mukaan! Ihana huomata, että ihmiset innostuu ja lähtee mukaan :) Muistakaa ilmoittautua joka kuukausi!

***

Ostin uuden digikameran, koska oli yksinkertasesti vaan aika päivittää vanha digipokkari. Kun pääsin kotiin uuden kiiltävän kameran kanssa, aloin heti miettimään, että eihän tätä uskalla kuljettaa mukana ilman kameralaukkua. Meinasin jo jonkun pussukan mennä tilaamaan netistä ennenkun hoksasin, että hei.. En voi olla näin tyhjäpää :D

Semmosenhan virkkaa yhdessä illassa! Ja tietysti 90-luvun alun lapsena ja ikuisena Pokemon fanina päähän tuli ajatus pokepallopussukasta. Malli on ihan omasta päästä, mutta juttunahan oli, että virkkasin ketjusilmukoita kameran ympärysmitan verran ja siitä vaan rinkulaa virkkaamaan. Älkää kysykö miten tein tuon pohjan, en nimittäin oikein itsekään ymmärrä, mutta ruma siitä tuli :D Yritin kädellä vähän peittää pahimpaa kohtaa :DDD Tuosta menee sii läppä tuonne taakse ja se on napilla kiinni. Fiksuna tyttönä en tajunnut ottaa siitä kuvaa, tsori.