Kuka saa, kuka saa lorupussiin kurkistaa, tillin tallin tömpsis?

... Sini saa, Sini saa pussiin kurkistaa!

Ku on töis päiväkodil, niih on hyvä olla jonkunnäköne lorupussi. Lapset tykkää kauheest laulaa tuttuja lauluja ja lorutella loruja. Ja tietyst kivointa on päästä nostaa se kortti sielt pussukasta.

Mie oon tehny tän lorupussin edellises koulussani. Nyt se vaa tarttes täytettä sisäänsä.

Lorukortteja käsitellää kuitenki aika paljo ja lapset ain pöyrittelee ja rullailee niit sit käsissään. Aatteli et ois parasta laminoida ne jo heti alkuunsa, niih ei tarvii olla sit tekemäs uusia ain parin kuukauden välein.

 Joten kipasin sit Biltemaa ja kävin ostamas laminointikoneen ja siihe kalvoja.

Homma lähtiki rullaamaa hyvi! Voi vitsit et oon onnelline nyt tuost laminointikoneesta. Laminoin samalla ties mitä kaikkee muuta välineistöö, mitä päikkäris käytän.

Ja koht oliki kasa laminoituja ja kestäviä lorukortteja!

Ärsyttää vaa et on ite tottunu lausuu jotkut lorut ja laulut vähä eri sanoilla... Mut voinha mie ne sanoo niiku mie oon oppinu, eikä niiku kortis lukee. Kopsailin noita netistä semmosel vauhil etten oikee ehtiny lukee kaikkii loppuu asti. Katoin vaa et "Aaa, tää on tää, tän otan yhtee korttii".

Esim tuo ylläoleva menis miun mielest näin:

Tossu ja sukka ne pilkistää,

onkohan kaikilla varpailla pää?

Yks, kaks ja pium paum poum,

kenen nämä varpaat on?

(Lapsen nimi) nämä varpaat on!

Eli siis ei nyt kauheeta eroo, mut tuo ku on iskostunu päähä, niih ei sitä osaa muul tavala enää lausuu :D

Nyt on pussi täynnä kortteja!